Koiraharrastukseni alkoi jo lapsena vuonna 1966, jolloin perheeseemme hankittiin koira.
Metsästysinnostukseni alkoi vuonna 1977 haulikkoammunnan kautta, kun syntymäpaikkakunnallani
asuvat haulikkolajien Suomen mestarit, Olli Nuotio, Markku Janhunen ja Seppo Leponiemi sekä
Roihan Topi saivat minut houkuteltua lajin pariin. Saman vuoden syksynä tentin metsästyskortin
ja siitä lähtien olen erällä kulkenut.
Ensimmäisen metsästyskoirani, kultainen noutaja ”Jeppe” tuli meille vuonna 1980 ja sen
kanssa tuli koluttua joka vuosi sorsa-, kanalintu- ja hirvimetsät. Jeppe poistui luotamme
vuonna 1995, sattumalta samana päivänä, kun olimme lähdössä hakemaan lentokentältä
ensimmäistä bretoniamme, Sorbasta.
Uuden rodun valinta oli pitkä prosessi. Entisen, erittäin riistaverisen noutajan tilalle
en enää voinut ajatellakaan samaa rotua. Kahden vuoden tutkiskelun kautta päädyin
seisojiin ja bretoniin. Vuodesta 1981 oli metsästyskaverinani kulkenut myös ”karkkari”.
Lopulliseen ratkaisuun vaikuttivat rodun riistavietti, luonne ja koko. Tämä valinta
tapahtui kokonaan kirjallisuuden perusteella. Nykyään bretoneita asustaa meillä kolme,
Sorbas eli Iiro, Decorum Farao eli Vinski ja Decor de L`Hospitalier eli Renu.
Olen kaiken riistan metsästäjä. Kuljen aktiivisesti lintu-, hirvi-, kauris-, pienpeto-
ja rusakkometsällä. Ja kaikkeen metsästykseen käytän bretoneita. Se on täysin
mahdollista, koska bretonit ovat mielestäni erittäin soveltuvia kaikkeen metsästykseen,
kunhan ne ovat koulutettuja.
Suomen Bretonikerho ei minulle ole uusi tuttavuus, sillä istuin hallituksessa 90-luvun
puolenvälin jälkeen ja toimin myös pentuvälittäjänä. Olen myös toiminut useissa
metsästysseuroissa ja viime keväällä –95 suoritin myös SSK.n aluekouluttajakurssin.
Nykyisin asustelen Pohjanmaalla, Vähässäkyrössä. Perheemme koostuu vaimostani Tuijasta
ja lapsistani Aleksista ja Sinistä, joka vastikään hankki noutajanpennun itselleen.