Junkkari 2002 kisattiin jälleen kerran totuttuun tapaan Lapualla. Karhumäen toimintakeskus oli jälleen täynnä iloisia koiraihmisiä koirineen. Sää suosi tapahtumaa aurinkoisella ja poutaisella ilmalla. Junkkari on laajentunut jo varsin suureksi, tänä vuonna paikalla oli yli 180 koiraa omistajineen, ohjaajineen ja muine tukijoukkoineen. Bretoneita oli ilmoittautunut jälleen ennätysmäärä, eli 16 koiraa ja kaikki olivat myös paikalla! Hienoa bretoniväki!

Tapahtuma aloitettiin lauantaina ulkomuotokatselmuksella. Katselmus on sen verran perusteellinen, että siihen kuluu aikaa normaalia näyttelyä enemmän. Täytettävässä lomakkeessa on 45 eri kohtaa ja niissä vielä useampia osia. Koirat siis tutkitaan sananmukaisesti päästä varpaisiin. Vaikka aikaa kuluikin paljon odotellessa, oli samalla oiva tilaisuus tervehtiä tuttuja ja jutella muidenkin bretoniharrastajien kanssa. Osa kävi myös koiransa kanssa vesityökokeessa tai noutoharjoituksissa. Minun aikani kului lähinnä lapsiani vahtiessa (niin kuin monen muunkin paikalla olleen!) ja aina välillä yritin ottaa valokuvia koirista. Bretoneista viisi oli uroksia, jotka kaikki saivat kokonaiskuvaksi hyvä (vaihtoehdot: erinomainen, hyvä, tyydyttävä ja puutteellinen). Narttuja oli 11, joista viisi katsottiin erinomaisiksi ja kuusi hyviksi. Viimevuotiseen verrattuna ulkomuodollinen taso oli siis parempi. Erinomaiseksi arvioidut koirat kilpailivat rotunsa kauneimman arvosta. Tänä vuonna se oli Jari Luukkosen Sunny du Domaine des Pres aux Perches eli Sani. Muut 'erinomaiset 'olivat Heikki Kinnusen Albus, Sari Mikkosen Kesakon Kikka, Eero Huitsin Kuurakairan Lakka ja Esko Krekon Joupikon Beeta. Pienrotuja katselmuksessa arvosteli tänä vuonna Jorma Silta ja osan Minna Hannuksela.Vuosittain valitaan myös katselmuksen kaunein koira, mutta bretoni ei tänä vuonna pärjännyt siinä kisassa.

Kuvia koirista löytyy täältä

Sunnuntai oli varattu KAER-koetta varten. Koirat oli jaettu 26:en ryhmään ja ryhmät oli arvottu valmiiksi tiettyihin maastoihin. Lauantai-iltana arvottiin tuomari kullekin ryhmälle. Sunnuntaiaamuna seitsemältä kokoonnuimme päärakennuksen saliin ja suoritettiin nimenhuuto ryhmittäin. Kun ryhmän läsnäolijat olivat selvillä, siirryimme ohjeiden mukaisesti kokoontumispaikalle ja siitä oppaan perässä ajellen maastoon. Minut ja Kata (Kesakon Kata) oli arvottu ryhmään yksi ja maasto oli Hellanmaa, joka sijaitsee Lapuan ja Ylihärmän rajalla. Tuomariksi arpa toi ryhmällemme Jukka Pollarin. Kataa oli onni suosinut niin, että se oli ensimmäisenä hakuvuorossa. Alueeksemme annettiin pieni pelto, jossa oppaan mukaan majailee peltopyyparvi. Linnut olivat kuitenkin jo siirtyneet muualle ruokailemaan, joten erämme jäi tyhjäksi. Tuuli oli aamutuimaan vielä heikkoa, mutta päivän mittaan virisi aivan riittävä puhuri, jotta riistakosketuksia päästiin hyödyntämään. Toisessa hakuerässään Kata ensin törmäsi pienessä metsikössä lehtokurppaan, mutta tuomari antoi meidän jatkaa hakua jos halusimme. Mehän tietenkin jatkoimme. Läheisen ladon kulmilla Kata selvitteli pitkään jälkiä, joista ei kuitenkaan tullut tolkkua. Kun se viimein malttoi jatkaa hakua, se kurvasi ladon toiselle puolelle ja jämähti seisomaan ojan penkalle. Siitä oikeaoppinen eteneminen luvalla ja linnun lähtiessä ja ammuttaessa koira paikallaan. Niin leveää virnettä minun naamallani ei ihan äsken ole ollutkaan kuin sen suorituksen jälkeen, olihan itselleni ja koiralleni asettamani tavoite saavutettu ja palkinto varmistettu. Jatkossa ei nimittäin niin pahaa munausta enää voisi tulla, ettäkö suoritus nollaantuisi. Paitsi peräänmeno, mutta luotin sen verran koiraan, etten uskonut sellaista tapahtuvan. Riistakosketuksen jälkeen annettiin toisille mahdollisuus etsiä riistaa, mutta myöhemmin Kata sai vielä kerran hakuerän ja mahdollisuuden korottaa tulostaan. Haku ei kuitenkaan johtanut linnulle, joten jäljellä oli enää kylmän linnun nouto. Noutosuorituksen teimme peltotieltä, linnunheittäjän ollessa ladon takana. Suoritus meni muuten hyvin, mutta Katan ote linnusta oli niin, että sillä oli siipi poikittain suussa, jolloin se joutui korjaamaan otetta muutaman kerran. Noutojen jälkeen palasimme Karhumäkeen odottamaan tuomarin kritiikkiä päivän kulusta.

Bretoneiden kohdalla koeosuus meni varsin mukavasti, kaikkiaan palkittiin neljä koiraa. Kata sai Nuo2 palkinnon 60 pisteellä, Ravakka Binja Miranda sai Nuo3 palkinnon 42 pisteellä, samoin Kesakon Kimi 49 pisteellä. Mukavin uutinen oli kuitenkin Luukkosen Jarin ja 'Sanin' yhteistyön tulos: 85 pistettä, Nuo1 ja paikka loppukilpailussa! Maanantain loppukilpailussa Sani ei valitettavasti sijoittunut.

Reissun jälkeen olo oli "väsynyt mutta onnellinen", olihan tavoitteena ollut koepalkinto saavutettu ja odotukset täyttyneet. Olimme liikkeellä koko sakilla, eli mieheni Antti, minä, neljä lasta ja kolme koiraa. Ei välttämättä järkevin tapa hoitaa Junkkariviikonloppu, mutta selvisimmepä silti. Suuri kiitos teille kaikille jotka autoitte lasten vahtimisessa!

Anu Auno